Kennel Jopas On taustalta löytyy:

Olemme Anttilan perhe Pohjois-Karjalasta, Joensuusta.

Perheeseen kuuluu Minä Tiina, mieheni Tapio ja poikamme Topias.

Myös tässä blogissa jo useasti mainitut karvakaverimme.

Kuva: Laura Hyttinen

Kuva: Jatta Karhu

Tiina on 37-vuotias perheen äiti.
Kotoisin Pohjois-Karjalasta.
Ammatiltani olen hevostenhoitaja ja tekstiiliartesaani.
Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi.

Minä olen tutustunut jo ihan pienestä koiriin. Ajokoiria oli isäni perheessä niin kauan kun minulla on muistikuvia. 

Minulla on ollut useita koiria, ensimmäinen oma koira minulle tuli -94. Se oli Willy "Vili"

Sekarotuinen uros. Ikävä kyllä Vili lopetettiin pitovaikeuksien taki 12/97

Toinen koira oli Mimi ikänsä kulki nimellä Pentu. Muistaakseni pentu oli syntynyt vuonna 96 (?)

sekarotuinen narttu, jossa oli labradorinnoutajaa ja saksanpaimenkoiraa.

Aivan mahtava koira, oppi kaiken ja oli aika mahtava pakkaus.

Pentu eli hyvän elämän yli 10 vuotiaaksi, ennen kuin Pennulla todettiin syöpä jota ei enää voinut leikata eikä näin ollen koiraa parantaa.

Minulle seuraava koira tuli vuonna ´00 kun koulukaverini joutui luopumaan ikäväkseen Empusta.

Emppu oli sekarotuinen uros. Hän eli kanssani yli 5 vuotiaaksi, kunnes jäi hevoskärryn renkaan alle ja selkään tuli ilmeisesti joku murtuma tms. 

Empun kanssa minulla oli hetken aikaa Miisa, sekarotuinen saksametsästysterrieri, hänellä todettiin munuaisvika ja näin ollen myös paremmille metsästysmaille.

Empun seurana kävi Miisan jälkeen puhdasrotuinen mutta paperiton työlinjainen labradorin noutaja Remu jonka annoin sitten pois muutaman kuukauden kokeilun jälkeen kun eivät tulleet toimeen Empun kanssa, Emppu rukka joutui aina ala kynteen.

Päädyin päästämään Empun paremmille metsästysmaille muistaakseni vuonna ´05.

Olin sitten muutaman vuoden ilman koiraa, kunnes tallilla työskennellessäni tallille muutti kaksi saksanpaimenkoiraa joilla oli pieniä pentuja. Selma muutti minun mukana 08, 8 viikkoisena pentuna.

Ensimmäinen puhdasrotuinen mutta paperiton saksanpaimenkoira. Maailman paras, aivan uskomaton ja ihana Selma, eli vain reilun vuoden kunnes sydämessä todettu synnynnäinen sydän vika vei voiton ja voimat :(

Sylvi, tuli reilun kaksi viikkoa Selman kuoleman jälkeen, 

Olin saanut tietää että Selma ei ole pitkäikäinen niin aloin katsella "sillä silmällä" seuraajaa.

Puhdasta, paperillista saksalaista jonka kanssa voisin harrastaa, kun sellaisen kärpäsen olin saanut.

Sylvi eli Sudenmaan Bambi.

Sylvin kanssa opin ja opin ja lisää opin, toivoin että Sylvi olisi kestänyt terveenä ja minä olisin kestänyt terveenä niin meillä olisi ollut vielä vuosia jäljellä, mutta joku päätti toisin.

Kerettiin me käydä erilaisia kokeita ja kokeilla montaa lajia. Niistä kaikista lisää osiossa Sylvi.

Sylvin kaverina asuivat ensin Rita, dreeveri joka tuli minulle kodinvaihtajana. Jouduimme päästämään Ritan ennen aikojaan, epilepsian aiheuttamien sivuoireiden takia 2013.

Ja Armi joka oli Sylvin pentu, Sylvi sai siis 2013 7 ihanaa pentua. Armi on nykyisin Assi ja elää täällä Pohjois-Karjalassa hyvää kotikoiran elämää.

Sitten yksi Sylvin pennuista palautui, eli Mimmi. Mimmi eli meillä puolisen vuotta kunnes totesin ettei minun kroppani ihan oikeasti kestä kahta isoa koiraa, varsinkin nuorta jota pitäisi jaksaa aktivoida useasti päivässä. Mimmi sai todella hyvän kodin täältä läheltä, 

No, kaiken tämän jälkeen päätin että Sylvillä pitää olla kaveri, pieni koira mutta sellainen joka kestää saksanpaimenkoiran kaverina.

*Jos meille ei löydy hyvää kodinvaihtajaa niin sitten otamme kesällä 2016 sen pitkään haaveilemani Jack Russelin.*

Sitten löytyi Tirri ja Tirrihän on se vaan on niin rakkauspakkaus. 7/2015 Siis Tirri muutti meille.

Päästiin Toukokuulle 2016 kun Tiinalle iski ahneus ja halusi toisen mittelin, koska ne vaan on.

Minni tuli äitienpäivänä 2016.  

Ja sitten heinäkuisena päivänä menin ja varasin mittelspitz uroksen, Jäynän.

Meillä oli sitten elokuussa 4 koiraa.. 

Kunnes..

Reilun 8 vuotta vanhana, päästin Sylvin pois kivuista. 

Pää kyllä kesti ja oli todella hyvä, mutta kun kroppa ei kestänyt.

Sanoin jo Tirrin ja Minnin kasvattajalle että minulle ei saa hetkeen myydä yhtään ainoaa koiraa enää :)

Olen siis tutustunut näyttelymaailmaan jääden pahasti koukkuun Tirrin myötä.

Olin aiemmin käynyt kerran kehässä Ritan kanssa ja kerran yhden ajokoiran kanssa.

Eli minut tapaa nykyisin todennäköisesti saksanpystykorva kehänlaidalta varsinkin täällä Pohjois-Karjalassa :)

Mitä muuta minä teen, nukun ja opiskelen ja hoidan koiria ja kotia.

Ja Sitten taas:

Tapsa on syntynyt Helsigissä ja on 41-vuotias. Ammatiltaan CNC-koneistaja ja IB Tradenomi. Opiskelee nyt lähihoitajaksi.

Tapsan kokemukset omasta koirasta taitaa alkaa vasta tuolta kymmenen vuoden takaa, kun silloisen tyttöystävän kanssa hankittu Suomenlapinkoira Seita-koira tuli taloon. Seita elää edelleen ja viettää hyvää eläkeläisen elämää maalla.

Sitten tulikin Tiina taloon 2010 ja koiria on riittänyt siitä asti.

Rita, Sylvi, Armi, Mimmi ja muut Sylvin pennut.

Sitten on nämä meidän saksanpystykorvat joihin Tapsa on menettänyt täysin sydämensä.

Mutta siis tähän asiaan, eli miksi haluamme kasvattaa ja mihin pyrimme.

Meillä oli 2013 Saksanpaimenkoira pentue, joka kaikista tutkimuksista ja harkinnasta huolimatta on epäonneksemme enemmän tai vähemmän LTV vikaisia.

2015

hurahdimme täysin saksanpystykorviin ja meillä on kotona tällä hetkellä sen verran hyvä koiralauma että päätimme astuttaa koiristamme vanhimman, 

seuraavaan juoksuun.

Pyrimme kasvattamaan mahdollisimman terveitä ja tervepäisiä rotumääritelmän mukaisia saksanpystykorvia.

Tutkitutamme omat koiramme hyvin laajasti terveystutkimuksien muodossa, toivomme toki samaa aikanaan kasvattiemme omistajilta.

Koirat elävät kanssamme jokapäivästä elämäämme, ulkoilevat paljon ja saavat liikuntaa säännöllisesti.

Syövät laadukasta ruokaa ja saavat varsinkin kesäisin ulkona ollessaan raakoja luita.

Olemme allekirjoittaneet kasvattajasitoumuksen.

Molemmat kuulumme kennelliittoon, kuten myös

Suomen Mittelspitz Ry:hyn, Suomen Seurakoira yhdistys Ry:hyn, ja Suomen kääpiökoirat Ry:hyn.

KASVATTAJAN PERUSKURSSI:

Istuimme mieheni kanssa lokakuun viimeisen viikonlopun luennoilla. 

Yritimme ottaa opiksemme kaikennäköistä fiksuimmilta koiran hoidosta ja jalostuksesta.

Nyt olemme molemmat suorittaneet kasvattajan peruskurssin hyväksytysti :)

Kennelnimi JOPAS ON on myönnetty 16.2.2017

Yhteydenotot: kenneljopason@gmail.com

Olemme myös facebookissa: Kennel Jopas On