Sylvi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, niin rakas ja tärkeä ystäväni.
Hän pääsi pois kivuista 8.8.16
Eli Sylvi oli kanssamme 060608-080816
Pikku Tiitiäisen kennelin blogissa on kaunis kirjoitus rakkaasta ystävästäni.
http://ainaarmas.blogspot.fi/2016/08/koskaan-ei-tieda-onko-aikaa-paljon-vai.html
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
XXXXX
Sylvi oli mitä mahtavin, raivostuttavin ja rakkain saksanpaimenkoirani.
Hänen kanssaan aloitin tottelevaisuus treenit, tutustuin jälkeen, huomasin mitä on kun on se rakas uskollinen ystävä, joka kaikesta paskasta huolimatta AINA, ihan AINA tuli vastaan häntä heiluen iloisena ´hei sinä tulit´
Sylvi tuli minulle 19.8.08 noin 11 viikon ikäisenä, se miksi valinta osui Sylviin on jo sinänsä tarina. Minulla oli Selma niminen saksanpaimenkoira joka jouduttiin lopettamaan vuoden ikäisenä synnynnäisen sydän vian takia. Olin päättänyt etten ole kauaa ilman koiraa koska Selman sairaus oli tiedossa, katselin pentuja jo vähän sillä silmällä.
Sylvi syntyi Sudenmaan kenneliin valtimolle.
Sudenmaan Bambi oli virallinen nimi. Marko oli töissä joensuussa ja kuljetti mukanaan aina paria pentua, koska pennut olivat jo reilusti luovutusikäisiä niin näin oli mahdollista tehdä. Marko toi minulle näytille kaksi harmaata pentua, Sylvin ja Hagertin (kummallakaan ei vielä silloin ollut lempi nimiä). Uros pentu ei ollut millään tavalla kiinnostunut minusta vaan rallatteli pihalla sinne tänne. Mutta Sylvi, tuli ja puri minua akilesjänteeseen ja oli ihan sellainen että moi, minä tulin, oot mun joko mennään :) Väärin en valinnut.
Ei meillä helppoa ollut, mutta sitäkin haastavampaa ja antavampaa. Puolen vuoden kohdalla kasvattajat "muistivat" mainita että sait pentueen haastavimman pennun. hmm. kiva, no minun luonteella lapio vain syvemmälle paskaan ja eikun mättämään. Ja mitä se työ minulle toikaan, maailman uskollisimman koiran.
XXXXXXX
Sylvi sai 2013 aivan ihania pentuja Sirracin kanssa. Kaikki pennut on kultaisella luonteella isältään ja emältään perineinä varustettuja mutta ikävä kyllä yhdistelmässä meni joku pieleen ja kaikilla on vikaa selässä, LTV:n osalta.
Sylvillä paljastui pentujen jälkeen spondyloosin alku selässä ja sen myötä tein päätöksen että Sylville ei enää tule pentuja ja Sylvi leikattiin 2014.
XXXXX
Sylvin kanssa tehtiin kaikkea mikä oli kivaa. kesällä uitiin ja pyöräiltiin, ajettiin talvisin moottorikelkalla jotta neito sai juosta. Heitettiin mielettömästi palloa tai keppiä. Sylvi oli parhaimmillaan pienten koirien suojelia, se otti meidän mittelit omikseen kerta näytöllä ja käärityi mittelin pennun ympärille jotta toisella ei olisi kurja. (kuvakin on jossain). Kaikista rakkain oli Tirri.
XXXXX
Saksanpaimenkoirista Rico oli paras kaveri, siellä Sylvi viettikin kesällä paljon aikaansa. kts. muistokirjoitus aina armas blogistä. Linkki ylempänä.
XXXXXX
Sylvi rakasti myös lapsia, meidän lapsi oli hyvin tärkeä Sylville kuten myös Sylvi lapselle.
Tämän kuvan otin kesällä jo jotenkin aavistaen että yhteinen aika on vähissä.
XXXXX
Sylvin elämän loppu suora oli tiedossa tai minulla vähän pahana aavistuksena kun jo viime talvena neito alkoi hyppimään sänkyyn nukkumaan kun ei enää voinut maata lattialla, joten isännän paikka oli usein varattu kun mies mieli sänkyyn. Tottahan Sylvi väisti ja meni lattialle, mutta nukkui erittäin levottamasti, koska ilmeisesti luihin ja ytimiin alkoi sattumaan. Sitten keksin että laitetaan lapsemme pinnan sängystä siihen patja jotta vanhan rouvan on mukava olla. Yöt rauhoittui hetkessä.
Sylvillä oli aivan mahtava pää, mahtava hermorakenne. Kertaakaan ei kukaan saanut Sylvin hampaista siksi että olisi tieten tahtoen purrut. ainoat hammas kolaukset oli kun ei malttanut ottaa palloa tai keppiä rauhassa kädestä tai antaa käteen.
Hampaat olivat olleet jo toista vuotta menossa ihan loppuun ja se oli pelkona että isojen hampaiden hermokanavat aukeavat ja ovat avoin portti tulehduksille. No näinhän lopulta kävi että neljästä isoimmasta hampaasta jo kaksi oli pehmennyt ja kaksi oli alkamassa pehmeämään.
Sylvi alkoi lenkillä ontumaan ja uinnin jälkeen takajalat vapisivat siihen malliin ettei kohta takapää pidä, jonkun kerran se jo pettikin alta. Mutta kun koira menee päällään, pitää vain päästä vaikkei enää pysty. Ulospäin Sylvistä ei kovinkaan moni arvannut että kuinka kipeä se oikeasti on.
Nukutuksessa tutkittiin hampaat ja selkä, molemmissa Sylvi ulahteli kipuaan. eläimet ja ihmiset leikataan nukuttettuna ja Sylvi huusi.
Sylvin kipujen kanssa taistelu päätettiin päättää ennen kuin toinen menee todella huonoon kuntoon ja purkaa kipunsa muihin.
Sylvin on nyt hyvä olla, minun on suru, mutta hyvä olla kun tiedän kauan palvelleen ystävän päässeen ikuiseen lepoon ilman kauheuksia. Nätisti ja kauniisti.
Kiitos Heli ja Marko hienosta koirasta!
KIITOS SYLVI <3 p="">
Et palannut niinkuin toivomme oli,
et tullut luoksemme enää.
Vaikka aika suruumme lohtua tois,
ei tyhjyyttä koskaan se poistaa vois.
